KeramiikkaBuumi

Tällä hetkellä ihmiset ovat kovin kiinnostuneita keramiikasta ja savitöiden tekemisestä. Kansalaisopistojen kurssit täyttyivät lähes kaikilla paikkakunnilla muutamassa minuutissa. Mistä tämä voisi johtua? Myös ammattikeraamikot ovat saanet osansa, kun kaikki haluavat yksilöllisiä sisutustuotteita tai tulla itse kokeilemaan oman astiaston tekemistä ja kokemaan dreijauksen ihanuutta. Toki savi on minun mielestäni kuningasmateriaali: se toistaa tarkasti sormenjäljen, se pitää annetun muodon ja se muuttuu polton kautta keramiikaksi, joka ei enää palaudu takaisin muovattavaan, savi muotoon. Mutta miksi myös kaikki muut ovat yhtäkkiä samaa mieltä? Synnyttikö koronan aikainen fyysinen pakkoetäisyys kaipuun materiaaliin, joka on niin muovautuva ja fyysiseen käsittelyyn herkästi reagoiva? Vai onko kyse vain ”Suuri Keramiikkakisa”- tv-ohjelman aiheuttamasta kiihkosta? Tämä suuri kiinnostus ammattialaamme kohtaan on toki hyvä asia. Ajattelinkin käyttää tilannetta hyväkseni ja kirjoittaa kysymyksistä, joita minulta on kysytty koskien tuotteitani tai keramiikkaa yleensä. Tämän lisäksi yritän korjata väärää tietoa (jota ainakin harrastajien facebook-ryhmissä jaetaan surutta) savesta ja keramiikasta. Jospa nyt pääsisin hieman ”kouluttamaan” asiakkaita. Kokemukseni mukaan suomalainen asiakas on melko tietämätön keramiikasta ylipäänsä. Toki poikkeuksiakin löytyy. Toivoin, ettei kukaan loukkaannu, vaikka saatankin esittää asioita provosoivasti. Minulle todetaan: tämähän ei ole savea? Onko se kipsiä tai onko tähän saveen sekoitettu kipsiä. Kyllä vain, se on vain savea. Esineet on valmistettu savesta, mutta tietenkin itse savi sisältää monia maaperästä peräisin olevia raaka-aineita (mutta kipsiä siinä EI ole) Savilaatuja on monia, minä käytän enimmäkseen vaaleaksi palavaa kivitavaraa ja posliinia. Savimassoja on paljon, ominaisuuksiltaan ja esim. väriltään ne voivat poiketa paljonkin toisistaan. Suomalaisille asiakkaille tuntuu olevan niin, että vain punasavi on savea. Savimassoja on polttoväriltään mustasta ja ruskeista vitivalkoiseen. Savi on ainutlaatuinen materiaali. Vain savi toimii niin, että muodottomasta massamöykystä voi muovailla esineen: veistoksen tai astian ja savi pitää annetun muodon. Polton avulla esineet muuttuvat keramiikaksi, eikä esinettä voi enää veden avulla muuttaa takaisin alkuperäiseen savimuotoon. Siitä on tullut ikuista. Savi on savea vain siihen asti, kunnes se poltetaan, sen jälkeen se on keramiikkaa (kaikki savi, myös se punasavi). Asiakas astuu kesäpuotiimme ja ihastelee ääneen tuotteita: ”ihania astioita, mutta eihän näitä voi käyttää?” Yleinen käsitys on, ettei tekemiäni astioita voi käyttää. Lasitteista liukenee myrkkyjä, astiat eivät kestä tiskikonetta. Mistä nämä käsitykset tulevat? Tekemäni tuotteet ovat käyneet läpi saman prosessin kuin tehdastekoiset astiat; Arabian, Pentikin tai Villeroy&Boch:n tuotteet. Ihmiset käyttävät monta kertaa päivässä keraamista astiaa: aamukahvi juodaan kivitavarakupista, lounas syödään posliinilautaselta, iltatee haudutetaan keramiikkapannussa, kukaan ei epäile, etteikö niitä voisi käyttää? Minä olen käyttänyt omia, itse tekemiäni, astioita niin kauan kun olen niitä kyennyt tuottamaan. Lasitteiden myrkyllisyydestä/liukenevuudesta voin kertoa, että minä en käytä missään lasitteessa lyijyä enkä kadmiumia. Ne ovat tämänhetkisen elintarvikkeiden kontaktimateriaaleja koskevan lainsäädännön mukaan aineita, joiden liukenevuutta valvotaan. Myös me pienet keramiikkapajat olemme terveysviranomaisten tarkastuslistoilla. Meidän tulee toimittaa alueemme terveystarkastajalle omavalvontasuunnitelma ja lasitteet tulee testata. Korkean polton keramiikassa ei juurikaan ole terveydelle haitallisia aineita (polton jälkeen, raakana monet niistä ovat haitallisia), eikä käsin tehdyistä astioista liukene haitallisia aineita yhtään helpommin kuin teollisesti valistetuista. Minä valmistan lasitteeni itse, joten tiedän mitä olen niihin laittanut.

Epäilen muuten, että tätä ei moni ”kotikeraamikko” tiedä, että heitä koskee sama laki. Joskus on kuitenkin niin, että keramiikasta harrastuksen kautta innostunut saviaskartelija alkaa myymään tuotteitaan (usein huomattavasti halvempaan hintaan kuin ammattikeraamikko pystyy), koska aluksi joku sukulainen on pyytänyt ja sitten homma ”lähtee lapasesta” ja pian kotikeraamikolla on Etsyssä tili, jonka kautta hän myy ihania, taiteellisen mutkareunaisia murokulhoja maailmanlaajuisesti.